JanneSuuronen

Suomettumisen aika kumisee

Paavo Väyrynen (Kesk), uusin blogi: Paasikiven linjalla. [Paasikivi: s. 1870, k. 1956]

Erkki Tuomioja (SDP), päivän kannanotto: Nato voisi tuoda ongelmia.

Matti Vanhanen (Kesk), Kekkonen esikuva.

Suomi eli 50 vuotta SDP-Kesk (-Kommunistit) aikakautta. Aikakautta, jolloin käytössä oli itsesensuuri. Aikakautta, jolloin oltiin epärehellisiä, kaksinaismoralistisia ja alistuneita. Aikakautta, jolloin jopa osa tieteellisestä tutkimuksesta ja koulujen opetusohjelmista olivat alistettu pönkittämään oikein ajattelevia valtaapitäviä ja vieraan valtion etuja. Aikakautta, jolloin itsenäisesti ajattelevia sorrettiin vaikkapa virkanimityksissä.

Ilmapiirimme paluu suomettuneeseen aikakauteen on jo ajatuksenakin erittäin ahdistava.

Näissä eduskuntavaaleissa jo nyt ennalta haiskahtaa Putinin pyrkimys vaikuttaa Suomen sisäisiin asioihin. Näissä vaaleissa jo nyt ennalta haiskahtaa suomalaisten opportunistien uusi esiinnousu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

"Mit dem Hute in der Hand, kommt man durch das ganze Land?" :D

Janne Suuronen

Yhtenä seurauksena suomettuneen aikakauden SDP-Kesk-ylivallasta oli korporatiivisen Suomen syntyminen. Demokratia ei toiminut normaalisti, kun ehdokkaiden ulkopoliittiset sopivuussyyt vaikuttivat suuresti vallankäyttäjien valintoihin. Kotimaisten asioiden painoarvo jäi vastaavan verran vähemmälle. Tämä koski myös mediaa ja median terävyyttä vallan vahtikoirana vaikkapa suomalaisten väärinkäytösten estäjänä; erityisesti Keskustapuolue onkin saanut aikakauden väärinkäytösten perintöveroja maksella.

Osittain purkamaton korporatisminen Suomi on eräs talouttamme nakertava tekijä. Suurten yritysten asema Suomen elinkeinoelämässä on vieläkin ylikorostunut suurimpaan osaan muihin länsimaihin verrattuna.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Äläs nyt Janne! Sehän oli sydämellisen ystävyyden auvoista aikaa. Suomen valtioelämän kulta-aikaa.

Itänaapuri ei puuttunut meidän asioihimme, emmekä me sen. Presidentit olivat Kekkosia, ja juoksupojat alkoivat muistuttaa päivä päivältä enemmän esikuvaansa.

Virkanimityksissä ei katsottu puoluetta ( kunhan ei ollut kokoomuslainen )vaan viinan kestävyyttä. Laulutaitoakin Tamminiemen saunassa tarvittiin. Ja taipuisaa selkää, varsinkin Moskovassa käydessä.

Veli-venäläistä taputeltiin jatkuvasti olalle, että kyllä me ollaan hyviä ystäviä. Ja tätä piti toistaa myös lehdistössä joka päiväisesti.

Sodat olivat olleet meidän syytämme, ja siitä piti tuntea valtavaa katumusta. Ja tietenkin tunsimme! Olihan tämä presidenttimme kanta.

Kansa oli yksimielinen, sitä ei jaettu vuohiin ja lampaisiin oletetun neuvostovastaisuuden perusteella...

No höpö, höpö! Suomettuminen siinä mitasssa kuin sitä harrastettiin ei ollut pakollista, sopivaa eikä kiitoksin muistettavaa.
Todella ahdistavaa ajatella vastaavanlaista aikaa takaisin.

Suomettuminen maatkoon haudassaan ikuisessa levossa!

Hyvä blogi taas kerran Janne!

Janne Suuronen

Unohdit suuresti arvostetut sotakorvaukset, joita ilman Suomen teollisuus ei olisi lähtenyt kehittymään vaikka olikin jo lähtenyt kehittymään itsenäistymisestä ennen sotia :) Tai jopa ennen itsenäistymistäkin. Ja ei niihin sotakorvauksiin käytetyillä rahoilla olisi Suomeen investoitunakaan voinut olla parempaa tuottoa, kuin antaa ilmaiseksi rajan taakse.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Ai pahus kun unohtui!

Kun 50 miljardia euroa nykyrasitteeksi laskettuna heitettiin tuosta vaan itärajan yli, niin sehän oli valtava piristysruiske metalliteollisuuden kasvulle. Tätähän jankutetaan poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä yhä vieläkin!?

Metalliteollisuutemme oli kasvanut voimakkaasti jo ennen sotia, niin kuin toteat, ja kasvoi jopa jatkosodan aikana. Mikä sen edelleenkasvun olisi estänyt ilman sotakorvauksiakin?

Ilman sotakorvauksia, sivistynyttä ryöstöä, talouselämämme olisi kehittynyt monipuolisemmaksi, ja kansalaisten verorasitus olisi ollut vuosikaudet paljon pienempi.
Millä ihmeen mittatikulla mitattuna ryöstetty teollisuustuotantomme oli siunauksellista maallemme??!

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #5

Sitä paitsi Lenin'hän lahjoitti Suomelle itsenäisyyden!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #6

Miten niin lahjoitti?
Kuinka sellaista voidaan lahjoittaa, joka on jo lahjan saajan hallussa?
Itsenäisyytemme alkoi 6.12.1917. Tunnustus tuli 31.12.1917.

Lenin siis bolshevikkijohtoineen antoi itsenäisyydellemme TUNNUSTUKSEN. Ja senkin kuvitelmanaan, että maastamme tulee tuota pikaa punainen, ja se liittyy heti uudelleen neuvostokansojen "onnelliseen" perheeseen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #7

4.1.1918 on päivämäärä, jolloin toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi kansankomissaarien 31.12.1917 allekirjoittaman ja sille osoittaman kirjelmän, jossa esitettiin Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamista.

Tunnustamisen oikea päivämäärä on 4.1.1918.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #13

Keskuskomitea oli vain Leninin kumileimasin. Se tunnusti mitä Lenin käski "esittäen" tunnustaa. Kaikki vallankumoukselliset toimielimet olivat viimekädessä hänelle alisteisia.

Päivämääristä voidaan saivarrella, mutta mitään itsenäisyyden pyyteetöntä tunnustamista, vielä vähemmän lahjaa, Leniniltä Suomi ei saanut.

Perustuslakia säätävä kansalliskokous olisi ollut lähinnä oikea instanssi päättämään asiasta, mutta senhän toiminnan bolshevikit brutaalisti keskeyttivät ja sieppasivat kaiken vallan itselleen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #14

Tarkoitankin, että kansamme tajuntaan iskostettu väittämä, että "Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden vuoden viimeisenä päivänä 1917" on vähintäänkin kaksinkertaista valetta.

Presidentti Kekkonen käytti väittämää hyödykseen suomettumisen ja Suomen alisteisuuden pahimpina aikoina Breshnevin ollessa vallanpitäjänä Neuvostoliitossa. Tietoisena tämän leniniläisyydestä Kekkonen " turvasi" tai ainakin luuli turvaavansa itsenäisyyttämme vedoten Leniniin itsenäisyytemme lahjoittajana. Kekkonen muistutti asiasta useaan otteeseen julkisuudessa pitämissään puheissa.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #6

Jep. Ihan vapaaehtoisesti. Osoittaa Venäjän ja erityisesti Venäjän kommunistien jalon luonteen. (Ehkä näihin olisi syytä laittaa sarkasmivaroitus mukaan)

[ 1918-1920 itsenäistyneiden, kommunistien vallankaappaamien ja sittemmin Sosialistiseen Neuvostotasavaltojen Liittoon liittyneiden muiden tsaarin Venäjään kuuluneista valtioistahan ei tarvitse keskustella. Eikä edes mainita historiankirjoissa ]

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #8

Unohtui se hymiö lopusta. Luulin, että arvaisitte... :D

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #9

En arvannut. Ei pidä laittaa tällaisia arvuutuksia vakavasta asiasta.:-)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #5

Neuvostoliitto hyötyi niin paljon korkealaatuisista suomalaisista sotakorvaustuotteistamme, että sen on katsottu olleen erittäin merkittävä syy siihen tosiasiaan , että Neuvostoliiton tuki suomalaisille kommunisteille jäi heti sodanjälkeisinä vuosina olemattomaksi ajatellen kumouksellista poliittista aktiviteettia.

Tehtaiden piti tuottaa. Lakkoilevat ja vallankumoukseen tähtäävät työläiset olisivat vaarantaneet Neuvostoliittoon menevän tuotannon.Näin jäi kommunistinen vallankumous Suomessa toteutumatta kiitos sotakorvausteollisuutemme.

Ilman Neuvostoliiton tukea kotikommunistimme osoittautuivatkin sitten vellihousuiksi, osa johtajista myös juopoiksi.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

"...käytössä oli itsesensuuri. Aikakautta, jolloin oltiin epärehellisiä, kaksinaismoralistisia ja alistuneita. Aikakautta, jolloin jopa osa tieteellisestä tutkimuksesta ja koulujen opetusohjelmista olivat alistettu pönkittämään oikein ajattelevia valtaapitäviä ja vieraan valtion etuja. Aikakautta, jolloin itsenäisesti ajattelevia sorrettiin vaikkapa virkanimityksissä.

Ilmapiirimme paluu suomettuneeseen aikakauteen on jo ajatuksenakin erittäin ahdistava."

Kyllä, suomettuminen on palannut. Ilmansuunta on vain vaihtunut idästä länteen.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Ei NL:n aikaan olisi ollut mahdollista yhdenkään julkisuudessa jatkossakin esiintyvän poliitikon arvostella niin suorasanaisesti itänaapuria kuin mitä länsisuuntausta vastustavat poliitikot nyt ihan arkipäiväisesti tekevät.
Me noita aikoja aina 60-luvulta eläneet kyllä osaamme huomata sen valtavan eron.

Apropos, en ole laiskana jaksanut ottaa selvää ketkä olivat vastuullisia ministerejämme niinä aikoina kun pakolaisia (sillloin niitä sanottiin loikkareiksi) palautettiin Neuvostoliittoon, usein hirvittävin seurauksin.
Käsittääkseni mitään vastaava ei ole tapahtunut sinne Markin kaihtamaan länteen eikä vastaanottokaan olisi ollut sama.
Vieläkin voi siis kysellä noiden meidän ministeriemme moraalista vastuuta ja miten se on tullut kannettua?

Ja sellaisia aikoja jotkut kaipaavat?

Petteri Hiienkoski

Mielestäni tulisi erottaa toisistaan reaalipolitiikka, jota Paasikivi harjoitti, ja suomettumispolitiikka, joka kuuluu Kekkosen valtakaudelle.

Ulkopoliittinen realismi perustuu ennen muuta geopoliittisten tosiasioiden ja toimintaympäristössä vaikuttavien muutosten tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Sen vastakohtana on idealismi, jossa ulkopoliitiikkaa rakennetaan enemmän tai vähemmän teoreettisten ideaalien, toiveiden ja pelkojen varaan. Itsenäisen Suomen historiasta löytyy esimerkkejä molemmista.

Suomettuminen sitä vastoin on mukautumista itänaapurin vaatimuksiin ja toiveisiin, jotka ulottuvat koko poliittiseen järjestelmään ja yhteiskuntaan, eivätkä ainoastaan ulkopolitiikkaan. Se ilmeni mm. itsesensuurina. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että luovutaan itsemääräämisoikeudesta.

Tulevaisuuden kannalta olennaista on tiedostaa se, mistä tämä sisäinen rapautuminen johtuu. Se sai ja saa alkunsa lyhytnäköisestä ja itsekkäästä valtapolitiikasta, jolla ulkopolitiikka valjastetaan sisäpolitiikan välineeksi. Kun ulkopolitiikkaa käytetään sisäpoliittisena lyömäaseena, se on epäisänmaallista.

Suomessa ulkopoliittista lyömäasetta, ns. Kremlin korttia, käyttivät Kekkosen aikana hänen esimerkillään ennen muuta Maalaisliitto-Keskusta ja äärivasemmisto. Kylmän sodan jälkeen muuttui vain kumarrussuunta Brysseliin ja ulkopoliittiseksi lyömäaseeksi tulikin lännessä EU ja Yhdysvallat. Länsikorttia ovat käyttäneet ennen muuta SDP Lipposen aikana ja Kokoomus. Se on yhtä epäisänmaallista kun Kremlin kortin käyttäminenkin.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut pitää tehdä Suomessa ja isänmaan etujen mukaisesti. Itsemääräämisoikeutta ei pidä luovuttaa muille maille vierahille sen enempää itään kuin länteenkään. Ohjeita ei pidä ottaa rajojen ulkopuolelta eikä veljeillä liikaa muiden kanssa ja sitten käyttää ulkopoliittiikkaa löymäaseena.

Ulkopoliittinen realismi ei ole sama asia kuin suomettuminen.

Toimituksen poiminnat