JanneSuuronen

Iltasatu - puolustuspoliittinen impivaara

Olipa kerran naimaton neitokainen, melkein satavuotias.

Norja neitokainen oli syntymästään lähtien kokenut kovia. Nähnyt ensi imetyksestään kaikenlaista. Sai syntymästään asti taistella olemassa olonsa puolesta. Punaisen verenvuototaudin geenit oli perinyt naapurissa asuvalta isäpuoleltaan.

Neitokaisen syntymän aikoihin kylillä tapeltiin enemmänkin. Keneltäkään ei oikein riittänyt aikaa vauvalle. Autella vastasyntynyttä nälissään. Oli tarpeeksi omassakin tekemisessä. Mitä järven tauksen toisella puolella asuva herran kerran kaksi kävi vähän syöttämässä ja maitoa vauvalle juottamassa. Ja pitämässä muut loitolla.
Naapurin juoppo poika olisi halunnut naida neitokaisen. Jo heti neitokaisen syntymästä lähtien.

Mutta naapurin juopon pojan omassa kotitalossa oli juoppohullujen suuret tappelut. Työllisti naapurin poikaa kylätappelun lisäksi. Kovin oli levotonta aikaa. Ei joutanut poika naapurin puolustuskyvytöntä vauvaa naimaan. Isien ja veljiensä tapon jälkeen nai kyllä näiden leskeksi jääneet muut lapsivaimot.

Vuoden vierivät. Ajan kuluessa yltyi juopon naapurinpohjan himo impeä kohtaan. Lisääntyipa jopa kerran himo keski-ikään ehtinyttä neitokaista kohtaan niin väkivaltaiseksikin, että neitokaisen oli hetkeksi leikittävä mieltymistä järven toisen puolen vanhaan herraan. Puukkotappeluksihan se lopulta meni ja naapurin juoppo poika lopulta tappoi vanhan herran. Olihan niillä kyllä vähän muutakin toisiaan kohtaan hampaan kolossa. Ehkä kuitenkin hyvä niin, sillä vanhallakin herralla oli mielenvikaa ja tämä kohteli karjaansa julmasti.

Vanhan herran taposta alkoi uusi aikakausi neitokaiselle. Entistä kurjempi. Juoppo naapuri painosti ja painosti ja painosti neitokaista neitsyttä kanssaan kimppaan. Ja kävi neitokaisen kotona määräilemässä milloin minkäkin huonekalun paikkaa. Tai kertomassa, mitä ruokaa pitää seuraavana päivänä tehdä. Yrittäen pehmittää nyt jo keski-ikään ehtinyttä impivaaran neitokaista liittoon kanssaan. Neitokainen ei oikein uskaltanut vastustaa juopon naapurin toivomuksia. Mutta kimppaan ei neitokainen silti lähtenyt.

Olisihan neitokaisella puolustajiakin ollut. Pienen kylämatkan päässä asusteli joukko neitokaisesta neitsyestä huolta kantavia ihmisiä. Mutta pelkäsivät ja kunnioittivat juoppoa poikaa sen verran, etteivät ilman neitokaisen pyyntöä tulleet talon ovia lukitsemaan. Sieltä kylästä kauempaa vaan nopean sympatian puheita latelivat. Ei vaan apu neitokaiselle kelvannut - passasi mieluummin hiljaa kärsien naapurin juoppoa poikaa.

Ja olisi kylän takaa suuresta kaupungista löytynyt voimanostajiakin, oikein bodareita, neitokaisen avuksi. Bodareita, jotka olisivat kyenneet moksauttamaan naapurin juopon pojan nenän verille. Ja olisivat vähän halunneetkin pamauttaa. Oikein kunnolla. Sana vaan neitokaiselta. Olivat tosin olleet naapurin juopon kanssa mukana vanhan herrankin telomisessa, kun eivät pitäneet ihmisten ja eläinten huonosta kohtelusta. Sen verran kuitenkin naapurin juoppo poika ja suuren kaupungin bodarit kunnioittivat toisiaan, etteivät kuitenkaan koskaan alkaneet voimiaan mittelöimään.

Näillä sävelillä vuodet vierivät toisena jälkeen. Lopulta naapurin juoppohulluus yltyi sellaisiin mittoihin, että tämä melkein poltti koko omaisuutensa. Pihapiirin muut rakennukset jo liekehtivät raunioina, mutta päärakennuksen juoppo onnistui pelastamaan. Niukin naukin. Tapahtumat olivat naapurin pojalle niin kova tapahtuma ja viimeinen pisara, että tämä päätti raitistua.

Naapurin nyt ex-juoppo poika antoi pakkonaimansa lapsivaimot lähteä omille teilleen. Lopetti impineitokaisella kyläilyt, komentelun ja naimakauppoihin painostamisen. Niin neitokainen, kuin naapurikylässä kaikki elivät juoppohullun toilailuvuosien jälkeen onnellista aikaa. Uusi maailma, uusi aika ilman despootin raivoa ja hulluskohtauksia. Rupesipa jo neitokaisen sydänkin hieman sulamaan naapurin poikaa kohtaan.

Onnellinen loppu ? No ei. Tarina ei tähän päättynyt. Valitettavasti.

Kerran juoppo, aina juoppo. Ja jos ei pidä varaansa, niin vanha polte ottaa takaisin haltuunsa. Niin tietysti kävi naapurin juopolle pojallekin. Alkoi uusi ryyppuputki. Ensin vähän mukista maistellen ja lopuksi vanhoihin tapoihin palaten. Juoppohulluuskohtaukset palasivat. Poika rupesi taas käymään kylillä haastamaan riitaa milloin mihinkin suuntaan. Ärisemässä vähän kaikkien kanssa. Väittämässä vainoharhaisuudessaan milloin kenenkin olevan tätä vastaan ja tälle vihamielinen.

Mutta yksi ei muuttunut. Impivaaran neitokainen neitsyt oli kyllä jo hieman ehtinyt mieltyä naapurikylän poikiin. Ainakin siihen tummatukkaiseen patonkia purevaan, vaaleaan Octoberfestariin ja kanaaleja lautoilla seilaaviin. Muttei impi ujona vielä avioon asti ollut ehtynyt, vaikka naapurin poikakin olisi liiton hyväksynyt. Joku sisäinen kumma päähänpinttymäpakko se pani vastaan. Aitoa impivaaralaismeininkiä.

Siksei impi ottanut apua nytkään naapurin juoppohuuskohtauksien palattua. Leikki, ettei naapurin juoppo muista ja välitä hänestä. Jos pysyy ja elää hissukseen. Pelokkaana. Huomaamattomana. Kuvitteli, ettei joutuisi naapurin juopon ja kylän poikien välisen kunniataiston kohteena. Veti lopulta impi housunsa nilkkoihin, tunki päänsä puskaan piiloon ja pyllisti. Kuvitteli, ettei kukaan huomaa.

Tarina päättyy tähän, koska Uusi Suomi on perhejulkaisu.

Puolustuspoliittisissa ratkaisuissa monet suomalaiset ovat vielä surullisen naiveja. Omin voimin pärjätään. "Venäjän sotilassatelliitti 15 astetta oikealla, 30.2 astetta etelässä. Rynnäkökivääreillä ampukaa."

Lueskelin tänään Venäjän puolustuspoliittista doktriinia vuodelta 2014. Sitäkin vasten Keskustan ja Perussuomalaisten linjausten lisäksi esimerkiksi Raimo Ilaskiven päivän puheenvuoro on surullista luettavaa. Puolustuspoliittisessa impivaarassa olla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Impivaara on jo vanhaa tietoa, nykyisin on Venäjävaara.

Janne Suuronen

Sitten meillä on talvivaara eli yöpakkaset voivat puraista pahasti.

Juha Kuittinen

Hyvin kirjoitettu. Itse asiasta olen Ilaskiven linjoilla..

Toimituksen poiminnat