JanneSuuronen

Kestävä talouskasvu on kaiken a&o

Yhteiskuntien verotusastetta voidaan arvioida ja laskea monella eri tapaa, mutta käytetään tässä Suomen kokonaisveroasteeksi lukemaa 50%.

Siten nykyisellä veroasteella jokainen Suomen BKT:n 1%:n kasvu tuottaisi julkiselle sektorille 1mrd€:n lisätulot. Kolmen vuoden 2%:n talouskasvu paikkaisi Valtiontalouden vajeen edellytyksellä, että verohyöty suuntautuisi pelkästään valtiolle eivätkä kustannukset (kuten  palkat) kasvaisi. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna 2%:n talouskasvutavoite on ihan realistinen arvo.

Kestävän talouskasvun tulee pohjautua teollisuuteen, vientiin tai yksityiseen kulutuskysyntään. Yhteiskunnan maksamaan kulutuskysyntään perustuva kasvu ei ole kestävällä pohjalla, eikä sovellu muutamaa vuotta pidempien suhdanteista johtuvien talousongelmien ratkaisemiseen.

 

Julkisen sektorin tasapainottamiseen tarvittava talouskasvu ei ole mikään mahdoton yhtälö. Mikä siis  mättää ?

- Yhdenkään hallituksen ykköstavoitteena, Matti Vanhasen hallituksista lähtien, ei ole ollut talouskasvumme ja erityisesti viennin käyntiin saattaminen. Tahi turvaaminen keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Luovaa mielikuvista käyttäen ja keinovalikoimilla,  joita hallituksella ja eduskunnalla on käytettävissään

- Orastavankin talouskasvunäkymien vallitessa ammattiyhdistysliikkeet ulosmittaavat välittömästi hyödyn itselleen. Työttömien ja Suomen kansantalouden kustannuksella. Tämä on nähty Suomessa moneen otteeseen. [Suomalaisen työn hinnasta puhuttaessa tutkimusten mukaan länsiverrokkeihin nähden korkeasti koulutettujen suuremman jalostusarvon työmme on edullista, kun taas matalamma jalostusasteen työn hinta on korkea. SAK siis on osannut ulosmitata työssä käyville jäsenilleen kaiken. AKAVA ei niinkään.]

- Suomessa tarvittaisiin julkisen sektorin rakennemuutoksia, mistä esimerkkinä vaikkapa SOTE ja mikä ei Kepun aluepoliittisista syistä tule onnistumaan. Maassamme on myös muita vastaavia rakennemuutoksia kaipaavia sektoreita ja mitä ei voi kuvitella edes käynnistettävän eri eturyhmien vastustuksen vuoksi. 

- Nykyinenkin hallitus keskittyy julkisen talouden tasapainottamiseen leikkaamalla. Kustannusten aina vain noustessa ja budjettien rahamäärän pysyessä suunnilleen ennalla, julkinen sektori de-facto säästää. Tästä politiikasta ja sen vaihtoehdoista voidaan olla kolmea eri mieltä:

1. Valtion pitäisi mieluummin elvyttää voimakkaasti.  Vasemmiston kaipaama elvyttäminen julkisvetoisella kulutuskysynnällä ei ole kestävä ratkaisu, vaan pelkkä hengähdystauko joka kasaa tulevaisuuteen entistäkin pahempia ongelmia ratkaistavaksi.

2. Nykyinen valittu ratkaisu,  missä budjettien jäädyttämisen ja kustannustason noustessa tosiallisesti leikataan on pattitilanne. Ilman panostusta kasvuun. Vajetuleen paikoilleen makaamiseen jäämistä. Pysähtyneisyyden aikakausi, missä ongelma pahenevat hiljakseen, joskin edellistä vaihtoehtoa hitaammin.

3. Julkisen talouden menoja leikataan reilusti ja osa leikkauksista käytetään keventämään teollisuuden ja erityisesti vientiteollisuuden kestävään kasvattamiseen (tutkimuksen, tuotekehityksen ja start-up yritysten tukeminen, nykyisen jäljellä olevan teollisuuden ja erityisesti viennin kustannustason leikkaaminen. Esimerkkinä työtekijöiden sivukulut tai liian tiukat ympäristösäännökset).

Suomalaiset ylpistyivät liiaksi 2000-luvulla Nokia-tähdenlennon tuoman vaurauden myötä ja sen myötä olemme nyt kyvyttömiä tekemään maamme tarvitsemia muutoksia. Taloutemme uudistamiskyvyttömyyteemme liittyy ylikorostuneet ja liioitellut aina jatkuvat jankutukset tuloerojen leikkaamisista tai vaikkapa vähemmistöjen huomioimisesta. Vääristymiseen asti. Hyvä asioita, mutta joiden ykköseksi priorisointi on halvaannuttanut dynaamisuuttamme. Päälle kaikkialle levinneet pakottavat säädökset, lainsäädäntö ja luvitukset byrokratioineen eri asioissa.

Uskoni Suomeen ja suomalaisen demokratian toimimiseen on mennyt. Nykyisellä trendillä, IMF tulee aikanaan ja pakottaa muutoksiin, joita voisimme pehmeämmin seurauksin tehdä itse jo nyt; ainoa kysymys tähän vain kuuluu, että ennen vai jälkeen työeläkerahastojen varojen sosialisointia. Että sikälikin kylmään kyytiä 1960-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneille on vanhuksina tiedossa. Kun kerran emme itse osaa ajoissa muuttua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ruuan arvonlisäveron korotuksen huonopuoli on se että se lisää paineita korottaa sosiaaliturvaa, varsinkin vähäosaisten joidentalous on jo nyt heikollapohjalla. Onkin ehdotettu että Al kannsn korotuksen sijaan Suomessa siirryttäisiin lähemmäs Eski-Eurooppalaista alv kantaa mutta otettaisiin käyttöön ylellisyys ja ulkomaan tuotteille oma alv ryhmä. Muutenkin ruuan, asumisen ja energian kustannukset näkyvät Suoalaisen työn hinnoissa.

Toimituksen poiminnat